Halloween

Nyt kun ollaan jo pian lokakuussa, ajattelin laittaa tänne jotain vanhoja halloween-tekeleitäni näytille. Jospa joku saa niistä inspiraatiota omiin juhliinsa. Olen pitänyt aiemmin lapsille halloween-kekkerit ja myös ihan aikuisten halloween-bileet. Lastenjuhlissa oli paljon hurjia herkkuja ja jonkin verran koristeita, sekä pihalla "kummituspolku", jonka varrella oli myös noidan mökki. Aikuisten bileisiin koristeltiin enemmän, rekvisiittaa oli ulko-ovesta lähtien, jossa oli iso koristeltu kranssi. Juomapöydällä oli noidan myrkkypulloja ym. , olohuoneessa hämähäkinseittejä ja hämähäkkejä, kirjoja, kynttilöitä, verhoja ym. jotka oli samaan teemaan ja väreihin sopivia (musta-oranssi). Myös vessa oli koristeltu ja tuunattu mattoja ja pyyhkeitä myöten samoilla väreillä. Ulkona oli kurpitsalyhdyt pöydällä, hautausmaa ja pari kammottavaa heppua lymyilemässä...Pimeässä ne näyttivät melko kaameilta, mutta salamavalon kanssa ei kuvissa ihan näytä samalta. Hauskaa kuitenkin oli ja juhlaväellä on jäänyt mieleen bileet =). Voin myöhemmin laittaa vielä yksityiskohtaisemmat ohjeet jonkin halloween-koristeen teosta.

Kurpitsalyhdyt pihapöydällä

Noidan purnukoita

Noidan oppikirja

Loitsukirja täynnä vaarallisia ja pelottavia loitsuja

Illallisen menu

Noidan kolari

Koristeltuja kaurakeksejä lastenjuhliin

Kummitus

Ovikranssi, koristeltu ötököillä ja hämähäkinseitillä

Noita majassaan tekemässä keitoksiaan

Askartelua kahvipusseista

Minä olen sukulaisten suosiollisella avustuksella kerännyt kiitettävän määrän kahvipusseja. Haluaisin opetella tekemään sellaisen punomalla tehdyn kahvikassin, korin mallisen, mutta minulla ei ole siihen ohjetta (täytynee googlettaa =). Siihen menee kahvipusseja iso määrä, sillä ne leikataan ensin suikaleiksi, jotka sitten ommellaan pitkäksi pötköksi. Sitten `pötköt´punotaan kassiksi.
Lainasin kirjastosta kirjan "Kahvipussin uusi elämä" ja siitä inspiroituneena ompelin pyykkipoikapussin kahvipusseista. Sitten ompelin pikaisesti pojalle luistinkassin, kun hän yritti rikkinäisessä muovipussissa viedä luistimiaan kouluun. No, enpä tiedä oliko kahvi-kassi sen parempi, koska siitä katkesivat kahvat heti ensimmäisellä käyttökerralla. Kantapään kautta näköjään pitää taas tämän äidin kaikki opetella, ennenkuin menee omaan jakeluun =). Tein nimittäin ne kahvatkin kahvipussin suikaleesta, joka oli taitettu kolminkerroin. Sitten ompelin ne kiinni kassiin edestakaisin-ompeleella. Enkä ymmärtänyt siinä ajatella, että neula tekee reijän kahvipussiin... joten siihen tuli mukava ´repäisy-pinta´, varsinkin kun luistimet on painava lasti. No, poika toi kassin kainalossaan kotiin ja äiti ompeli uudet kahvat vanhoista farkuista. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sitten ompelin vielä pikku-kassin, johon ajattelin, että sopii yksi käsityö. Sellaisia kasseja voisi tehdä useamman, että voisi pitää noita keskeneräisiä töitään siististi omissa pusseissaan. Lapsille voisi ommella myös pieniä eväskasseja tai leikkeihin kauppakasseja. Miksei myös lelujen säilytystä varten voisi tehdä kasseja; yksi palloille, toinen pehmoleluille, palikoille omansa... ja hiekkaleluille oma kassinsa kesällä.
Nappasin kuvan kasseista ennenkuin niissä oli kahvat ommeltuna paikalleen.

luistinpussi ja pikkukassi käsityölle

pyykkipoikapussi henkarilla

Jos joku tietää mistä löytyy punottavan, korin mallisen, kahvikassin ohje, niin linkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Vanhasta villapaidasta aurinkolaseille kotelo

Perheen kuopus sai omat aurinkolasit, mutta niille ei ollut minkäänlaista koteloa. Mietin, että kutoisin niille kotelon, mutta sitten muistin vanhan villapaidan, joka oli jo kertaalleen huovutettu pesukoneessa ja odotti `viipalointia´. Villapaita ei ollut 100% villaa, mutta koska siitä oli kaikki laput kuluneet, en ollut varma materiaalista. Kuuman pesun jälkeen se oli hiukan huopunut, mutta oli kuitenkin pehmeä ja mukavan tuntuinen. Päätin siis kokeilla ja tehdä siitä suojapussin juniorin aurinkolaseille. Niinpä leikkasin hihasta sopivan kokoisen palan, käytin aurinkolaseja `mittana´ suoraan kankaan päällä. Leikkasin vielä erikseen palan läpäksi, jolla pussin saa suljettua. Ompelin sitten ompelukoneella ensin läpän kiinni pussipalaan niin, että sauma jää pussin sisälle. Sitten ompelin siksakilla pussin sivusaumat yhteen päällipuolelta. Ompelin myös läpän reunan siksakilla. Koska paita oli aika ohutta neulosta, oli pussi aika `lötkö´. Sinänsä se ei haittaa, mutta ajattelin, että se tukevoituu kun huolittelen reunat pykäpistoilla. Siksi ompelin pussin saumat ulkopuolelta, kun ajattelin siihen päälle tehdä pykäpisto-reunan villalangalla. Etsin sitten laatikoistani sopivan väristä villalankaa ja keltainen tuntui sopivan pussin väriin parhaiten. Sillä sitten huolittelin kaikki reunat ja vielä napinläven, jonka tein läppään. Sitten ompelin napin paikalleen ja pussi oli valmis. Pussista tuli tosiaan pehmeä, eikä mitenkään tukeva, mutta nyt se suojaa aurinkolaseja naarmuuntumiselta kun niitä kuljetetaan tai säilytetään jossain. Jos pussista olisi halunnut tukevamman, olisi sinne pitänyt tehdä vuori, tai ommella se vaikka kaksinkertaisesta palasta tuota ohutta villapaitaa.

Pitsinen Olkalaukku vanhoista farkuista ja pitsiliinasta

Myönnetään, minä olen hamsteri. En raaskisi luopua mistään `käyttökelpoisesta´, vaikka se olisi rikki (mutta korjattavissa), vaikka sille ei enää olisi tarvetta (joskus voi olla), ja vaikka se olisi muiden silmissä roskaa (minulle materiaalia). Roskiin en siis halua heittää mitään muuta kuin roskaa, siis sellaista jota ei voi enää kierrättää, käyttää tai purkaa materiaaleiksi. Vanhat vaatteet lahjoitan mielummin jollekulle, kuin heitän pois. Rikkinäisistä vaatteista voi saada vielä kankaita tai osia, - kuten taskuja, vetoketjuja ja nappeja, joita voi vielä käyttää jossain.
Olen siis keräillyt esim. rikkinäisiä farkkuja, joista olen tehnyt aiemmin vaikka patakintaat ja pannulapun. Kauan olen jo halunnut tehdä kasseja noista farkkupaloista ja nyt sain ensimmäisen kassin valmiiksi. Siitä tuli pieni olkalaukku, joka on tehty lasten farkuista. Lahkeesta tuli varsinainen kassiosa. Kassissa on sisätaskuna farkkujen etutasku, ommeltuna sopivan kokoiseksi vaikka kännykälle. Olkahihna on ommeltu kahdesta kapeasta palasta samaa farkkukangasta. Koko kassin ihanuus on kauniissa pitsiliinassa, joka tulee esille tummaa farkkukangasta vasten todella ihanasti. Meillä ei pitsiliinoja pöydillä käytetä, niinpä keksin sille parempaa käyttöä =). Nyt se saa olla muidenkin ihailtavana, suorastaan paraatipaikalla!
Kuva ei tässä tee kassille mielestäni oikeutta, sillä luonnossa se on todella kaunis. Nimenomaan pitsin vuoksi.

Pitsinen olkalaukku

Ensimmäiset isoäidinneliöt

No niin, ensimmäiset isoäidinneliöt on nyt sitten kokeiltu. Käytin raitalankaa ettei tarvitse päätellä niin kauheasti, helppoa toisaalta, muttei pysty tekemään joka kerrosta erivärillä, kun väri vaihtuu langassa, silloin kun se vaihtuu =). Ensimmäisen tein sinivihreällä langalla, jota minulla oli joku kerän loppu. Huomasin sitten jossain vaiheessa, että olin aika alussa saanut sinne jo jonkun virheen aikaiseksi. Virkkaa väkersin kuitenkin neliön jollakin lailla loppuun ja päätin käyttää sitä tulevassa farkku-kassissa, joka on jo työn alla. Sitten tein toisen neliön ihanalla sateenkaaren värisellä 7-veljestä raitalangalla (sen kerän kävin varta vasten ostamassa). Ihastuin väriin jo kun näin kerän lankakaupassa, mutta Marttojen rekassa oli kudottu langasta mallisukka ja isoäidinneliöitä, jotka olivat aivan ihania! Toinen neliö taisi sitten jo onnistua paremmin, vaikkakin hitaasti, ohjeita tavaillen. Satakunnan kansassa taisi eräs Martta-rouva kertoa virkkaavansa neliöitä 10 illassa tv:tä katsellessaan! *huokaus*, kuinkahan kauan minun pitäisi treenata, että saisin enemmän kuin yhden illassa tehdyksi? No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, eiköhän sitä 1 vauvanpeitto edes saada aikaiseksi.

Isoäidin neliöt virkkaamalla

Käväisin eilen Marttojen tilkkurekassa, joka oli Porissa Eetunaukiolla parkissa. Rekka oli aivan ihana, olisin halunnut jäädä sinne opettelemaan kuinka virkataan isoäidin neliö. Minulla oli kuitenkin perheen kuopus kainalossa, joka viittä vaille huusi nälkää ja tylsistymistänsä, joten sillä kertaa se ei ikävä kyllä onnistunut. Sain kuitenkin ohjeet mukaan, joten nyt olisi sitten tarkoitus opetella kotosalla niitä virkkaamaan.
Martoilla "tilkkuhaaste" jatkuu syyskuun loppupuolelle, joten kaikki nyt virkkaamaan neliöitä ja tekemään niistä peittoja. Matkahuollon kautta voi lähettää peitot 1.4.- 23.9. ilmaiseksi Martoille, jotka sitten kokoavat niistä yhden jättipeiton. Jättipeitolla yritetään päästä Guinnesin ennätystenkirjaan. Jättipeitto esitellään Helsingissä 1. lokakuuta, jossa se levitetään tuomiokirkon portaille.
Tässä linkki Novitan sivulle, jossa on ohjeet isoäidin neliöön. Minä alan nyt opetella, laitan sitten myöhemmin kuvia onnistuneista tilkuista =).

Marttojen tilkkurekka 

Yhteistyössä Marttaliitto, Tekstiiliopettajaliitto ja Novita Tilkkurekka-kiertueella helmikuussa 2011. Tilkkurekka on auki
klo 9.30-17.30.
Tilkkurekan aikataulu:  
ma 7.2. Jyväskylä Kolmikulma/Are-aukio ti 8.2. Tampere Keskustori
ke 9.2. Pori Eetunaukio
to 10.2. Turku Kauppatori
pe 11.2. Helsinki Narinkkatori
la 12.2. Helsinki Narinkkatori
ma 14.2. Lappeenranta Kauppatori
ti 15.2. Mikkeli Kirkkopuisto
ke 16.2. Joensuu Torito 17.2. Kuopio Kauppatoripe 18.2. Kokkola Tori
la 19.2. Oulu Raksila Citymarketsu 20.2. Kajaani Kulttuurikeskus Kaukametsä




Crafters Books

Kulhoja vanhoista vinyyleistä

Valmis kulho hedelmävatina

Siitä taitaa olla jo kolme vuotta aikaa, kun löysin netistä amerikkalaisen ohjeen, miten vanhoista LP-levyistä voi tehdä kulhoja. Idea oli sen verran hauska, että halusin ehdottomasti kokeilla sitä. Kaikki omat LP-levyni ovat kuitenkin kadonneet, ilmeisesti muuton yhteydessä muutama vuosi sitten (asia todellakin harmittaa, levyjä kun oli mahtava laatikollinen), enkä mitään hyviä levyjä toki olisi raaskinutkaan siihen käyttää. Sain kuitenkin ystävältä satsin levyjä, jotka olisivat joutuneet kaatopaikalle, ellen olisi niitä pelastanut. Levyt ovat odottaneet varastossa jo hyvän aikaa, että ehtisin niitä työstämään. Tänään sitten oli aikaa ja sopiva inspiraatio vihdoin ja viimein kokeilla ohjetta käytännössä. Ohjeessa levyt lämmitettiin mikrossa, mutta huomasin ikäväkseni, että meidän mikro oli liian pieni LP-levyille! Niinpä minun levyni päätyivät siis uuniin! Uuni täytyy pitää mahdollisimman pienellä; 50-75 astetta on ihan riittävästi. Kulho tarvitsee muotin, jonka päälle levy laitetaan. Muotiksi käy mikä hyvänsä muovikulho tms. mikä kestää vähän lämpöä. Muotti laitetaan ylösalaisin, LP-levy siihen päälle ja sitten uuniin. Kannattaa seurata tilannetta koko ajan uunissa, levyn ei tarvitse olla siellä montaakaan minuuttia. Kun levyn reunat taipuvat alaspäin, on se valmis ja nostetaan pois uunista, edelleen muotti-kulhon päällä. Tässä vaiheessa voi tarvittaessa vielä painaa levyn reunoja alaspäin. Levyn annetaan jäähtyä ja kovettua muotin päällä. Sitten vain otetaan levy muotin päältä ja käännetään ympäri - kulho on valmis!

Toinen tapa tehdä kulho:  Kulhon voi tehdä uunissa myös näin; laita kuumuuden kestävä kulho (muotti) pellille oikein päin. Laita sitten LP-levy kulhon päälle, levyn päälle vielä vaikka muki painoksi ja pelti uuniin. Kun levy lämpenee ja "sulaa", se painuu muottina olevan kulhon sisälle. Avot- levykulho on valmis! Tämä tapa lienee vielä helpompi kuin tuo ensimmäinen, mutta mielestäni kauniimman malliset kulhot tulevat ensimmäisellä tekniikalla.